Yliopistomeininkiä

Viime viikolla meillä oli yliopiston orientaatioviikko, joka tarkoitti sitä, että keskiviikosta perjantaihin meidän yliopiston vaihto-opiskelijat kerääntyivät yhteen ja meidät jaettiin eri tutor-ryhmiin. Mun tutor-ryhmässä on paljon erilaista väkeä eripuolilta maailmaa, joten pääsen hyvin tutustumaan eri maiden kulttuureihin. Olemme käyneet ryhmämme kanssa tutustumassa Santiagoon ja tykkään siitä, että ryhmässämme on myös mukana paljon paikallisia, jotka tuntevat kaupungin. Puhumme ryhmämme kanssa käytännössä  pelkästään espanjaa, joten sitäkin on pakko oppia samalla, mikä on erittäin positiivinen asia. En vielä ole läheskään tyytyväinen omaan espanjankielentaitooni, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa parane. Pientä edistystä on jo havaittavissa, mutta yhä varsinkin kun on reagoitava nopeasti, teen todella paljon kielioppivirheitä. 

Tällä viikolla alkoi myös yliopiston luennot ja päädyin valitsemaan kolme kauppakorkeakoulun kurssia ja yhden espanjankielen kurssin. Yliopistossani voi tosin lisätä ja pudottaa kursseja vielä parin viikon ajan, mikä on mielestäni todella hyvä systeemi, koska nyt voin hieman kokeilla, mitkä kurssit sopivat minulle parhaiten. Valitettavasti täällä kursseilla on lähes aina 80% läsnäolopakko, mikä hankaloittaa hieman reissaamista, mutta eiköhän opettajat tuosta rajasta hieman jousta. Täällä koulunkäynti on muutenkin hieman erilaista kuin Suomessa ja tuntuu siltä, kuin olisi palannut yläasteelle, koska luennoilla käymistä seurataan ja opettajat vaativat, että pitää esimerkiksi lukea tietyt asiat ennen seuraavaa tuntia. Itse tykkään enemmän vapaammasta opiskelusta, joten pidemmän päälle tämäntyylinen opiskelu voisi olla rasittavaa. 

Kauppakorkeakoulun kampuksella on oma jalkapallokenttä

Suomi edustettuna meidän kampuksella

Viime viikolla kävin reippailemassa ja kiipesin San Cristóbal -kukkulalle, joka sijaitsee lähellä Santiagon keskustaa. Kukkula on hieman alle 900 metriä korkea ja sen varrella on kaikenlaista aktiviteettiä eläintarhasta lähtien. Kävelymatka huipulle kesti noin puoli tuntia, mutta en todellakaan pitänyt kiirettä vaan fiilistelin maisemia. Kukkula on tunnettu nähtävyys Santiagossa ja paikalliset käyvät siellä usein esimeriksi lenkkeilemässä tai pyöräilemässä (aina välillä sai väistää kun joku paikallinen laski pyörällä jyrkkää mäkeä alas.) Kun pääsin huipulle niin siellä oli jonkinlainen tilanne päällä. Menossa oli jumalanpalvelus ja Venezuelan lippuja oli joka paikassa. Jumalanpalveluksen jälkeen siellä haastateltiin jotain naista Venezuelan tilanteesta ja siinä ympärillä oli aika paljon jengiä. Itse tyydyin turistimaisen kasuaalisti ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia, vaikka ne haastattelijat varmasti olis halunnu kuulla myös mun mielipiteen Venezuelan tilanteesta. 

San Cristóbal on myös hyvä paikka käydä rennosti esimerkiksi piknikillä kavereiden kanssa tai muuten vaan seikkailemassa. Maisemat ovat hienot ja kukkulaa ympäröivästä kasvillisuudesta pidetään hyvää huolta (joka puolella on kastelukoneita, jotka ruiskuttavat vettä ympäristöön), joten uskon että tulevaisuudessa tulee kiivettyä vielä ainakin pari kertaa tuonne vuorelle nauttimaan esimerkiksi vapaapäivästä. 

Tästä ne hullut pyöräilijät laski alas

Huipulta oli hyvät näköalat Santiagoon

Patsas kukkulan huipulla

Vaikka koulu nyt alkaa, niin mielenkiinto on enemmänkin matkustamisessa ja kulttuuriin tutustumisessa. Suunnitelmissa on reissut läheisiin rantakaupunkeihin sekä Etelä-Chileen. Lisäksi tällä viikolla pitää käydä näyttämässä chileläisille gringoille, miten suomalaiset tanssii salsaa ja tavoitteena on tietenkin dominoida tanssilattiaa täysin.