maanantai 30. kesäkuuta 2014

Chilen maajoukkue, missä pelaa? Eli siis: Jalkapallopäivitys!

Buenas tardes ystäväiseni!
Viime viikolla sain viimein kouluhommat pakettiin ja nyt vaan odotellaan millaisia numeroita proffat mulle arpoo. Tähän mennessä oon selvinnyt kursseistani ilman suurempia ongelmia, joten kaikki kurssit (joita oli jopa huikeat neljä kappaletta) menivät läpi ja todennäköisesti myös hyvin arvosanoin. Muita virallisia kuulumisia: Täällä on talvi. En tykkää. 

No niin, sitten asiaan. Eli jos siis joku ei vielä tiennyt niin jalkapallon MM-kisat ovat käynnissä Brasiliassa! Chilen joukkue oli myös noissa kisoissa mukana ja pärjäsikin ihan hyvin. Chile pelasi samassa alkulohkossa Australian, Espanjan ja Hollannin kanssa. Vaikka Chilen joukkue oli ainakin paperilla erittäin vahva näissä kisoissa, tähtipelaajinaan Barcelonan Sanchez ja Juventuksen Vidal, eivät ainakaan suurin osa vedonlyöjistä uskoneet Chilen jatkopaikkaan vaan Espanjan ja Hollannin oletettiin menevän jatkoon tästä lohkosta. Ensimmäisessä pelissään Chile onnistui voittamaan Australian ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Toisessa pelissä Chilelle tuli vastaan hallitseva maailmanmestari Espanja. Chile onnistui kuitenkin voittamaan Espanjan 2-0 ja koko Chile sekosi. Santiagon keskustassa oleva aukio Plaza Italia täyttyi hetkessä ihmisistä ja juhlat alkoivat. Valitettavasti osa porukasta oli tainnut nauttia paikallista ilojuomaa Piscoa hieman liikaa ja homma karkasi vähän käsistä ja esimerkiksi Santiagon bussit ja bussikuskit kokivat kovia tuon illan aikana ja ainakin yksi bussi taisi jossain vaiheessa syttyä tuleen. Lopulta poliisi päätti puuttua asiaan ja he päättivät kasuaalisti suihkuttaa suunnilleen koko aukion täyteen kyynelkaasua. Onneksi itse en tuolla hetkellä ollut keskustassa, koska tuollainen väliintulo vähentään aika tehokkaasti halua iloita. Että sellaiset voitonjuhlat sillä kertaa. Noh, seuraavaksi Chile pelasi Hollantia vastaan ja hävisi, joten toisella kierroksella vastaan asettui isäntämaa Brazilia, joka valitettavasti pudotti urhean Chilen dramaattisesti rankkarikisan jälkeen jatkosta. Itselläni on ollut hauskaa seurata kisoja kun Chileläiset ovat olleet niin sekaisin ja olen päässyt nauttimaan hyvästä tunnelmasta. Meidän yliopiston kamppuksella on ollut kisojen ajan iso teltta, johon opiskelijat kerääntyvät katsomaan pelejä ja Chilen pelien aikaan tuo teltta on aivan täysi ja melutaso sen mukainen. Nyt kun Chilen pelit ovat ohi niin chileläisten mielestä kisat eivät ole enää niin mielenkiintoiset, mutta näin neutraalin katselijan näkökulmasta kiinnostavat pelit ovat vasta alkamassa. Toivottavasti reissaamiseni heinäkuussa ei estä kisojen katsomista liian pahasti. 

Perjantaina lennän Bolivian pääkaupunkiin La Paziin ja tarkoitukseni on tutustua Boliviaan noin viikon ajan ennen kuin suuntaan etelään kohti Pohjois-Chileä ja Atacaman aavikkoa. Tuon reissun suurin tavoite on selvitä Boliviasta ilman, että mut ryöstetään. Bolivia ei ainakaan lähtökohtaisesti ole Etelä-Amerikan vaarallisempia maita, mutta Chileen verrattuna lähes kaikki maat täällä, ehkä Uruguayta lukuunottamatta ovat enemmän tai vähemmän vaarallisia. 

Kuukausi olisi vielä täällä Etelä-Amerikassa jäljellä ja sitten takaisin nauttimaan Suomen kesästä. Toivottavasti Suomessa on vielä kesäiset kelit silloin kun tulen sinne!

Finlandía, nos vemos pronto!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Buenos Aires ja Santiagon talvi

Kun ajattelee Etelä-Amerikassa elämistä, ei ensimmäisenä tule mieleen, että täällä voisi olla kylmä. Valitettavasti myös Santiagossa on välillä talvi ja vaikka täällä ei päästä ihan samoihin lämpötiloihin kuin Suomen talvessa, ei täällä kuitenkaan mitenkään lämmin ole. Viime aikoina keli on täällä huomattavasti viilentynyt ja lämpötila on ajoittain pudonnut jopa alle kymmeneen asteeseen, mikä kuulostaa näin suomalaiselle ihan siedettävältä lämpötilalta talveksi. Ongelmana on kuitenkin se, että chileläiset raksamiehet eivät todellakaan tiedä mitään talojen rakentamisesta. Esimerkiksi talojen ovet voisi rakentaa niin, että niistä ei näe ulos, kun ne ovat kiinni. Myös ohuita ikkunoita ei tarvitsisi tunkea joka paikkaan, koska talvella ne eivät oikein toimi kun kaikki lämpö karkaa ulos. Käytännössä selviän tällä hetkellä hengissä, koska hommasin huoneeseeni suunnilleen normaalin jääkaapin kokoisen lämmityslaitteen, johon ostin myös kaasupullon, joka toivottavasti kestää ainakin pari kuukautta. Chilessä todella moni asia toimii kaasulla, joten mahdolliset katkokset kaasun saannissa aiheuttavat aina pieniä ja vähän suurempiakin ongelmia. Tietenkin juuri nyt kylmimmällä hetkellä talostamme meni kaasu poikki ja saamme kaasun takaisin aikaisintaan muutaman päivän päästä. No ei se mitään, en mä muutenkaan olisi koko aikaa jaksanut kokkailla tolla kaasuhellalla tai käydä suihkussa (suihkumme lämmin vesi siis lämmitetään kaasun avulla). 

Sitten vähän iloisempia uutisia. Toukokuun puolella tuli tehtyä yksi mielenkiintoinen reissu, josta en ole vielä ehtinyt kirjoittamaan. Suuntana oli jälleen Argentiina, mutta tällä kertaa Mendozan sijaan Buenos Aires. Buenos Aireshan on siis Argentiinan pääkaupunki ja yksi Etelä-Amerikan kuuluisimpia ja isoimpia kaupunkeja. Ennen reissua oli sinänsä vaikea tietää, mitä tuolta kaupungilta tulisi odottaa ja pääasiassa ajattelin Buenos Airesin olevan Santiagon kaltainen, pieniä kulttuurieroja lukuun ottamatta. Perillä minulle kuitenkin selvisi, että Santiagoon verrattuna Buenos Aires on sekä huomattavasti mielenkiintoisempi, että myös vaarallisempi. Hostellimme sijaitsi San Telmon asuinalueella, joka on yksi kaupungin vanhimpia asuinalueita. Heti ensimmäisenä päivänä meillä kävi hyvä tuuri ja pääsimme tutustumaan San Telmon sunnuntaimarkkinoihin. Markkinat olivat todella suuret ja käytännössä yksi todella pitkä katu oli täynnä pieniä kojuja, joissa ihmiset möivät esimeriksi koruja, vaatteita, taidetta, työkaluja, ruokailuvälineitä ja kaikkea muuta, mitä joku nyt vaan sattuisi ostamaan. 


Hieno ja todella suuri grafitti hostellimme lähellä

Markkinoilla myytiin mate-kuppeja, joista juodaan Argentiinan kansallisjuomaa, matea 

Kokki särmänä

Reissuun kuului tietenkin myös Buenos Airesin eri asuinalueisiin tutustuminen. La Boca (eli siis suomeksi "suu") on yksi Buenos Airesin kuuluisimmista asuinalueista. Alue oli aikaisemmin Buenos Airesin tärkein satama ja se täyttyi nopeasti köyhistä maahanmuuttajista, jotka muuttivat Buenos Airesiin, koska heille luvattiin parempi tulevaisuus nousujohteessa olevassa maassa. Pian nuo maahanmuuttajat kuitenkin havaitsivat, että mitään parempaa tulevaisuutta ei ollut luvassa ja he jäivät asumaan tuolle köyhälle asuinalueelle sataman läheisyyteen. La Boca oli yksi niistä paikoista joissa tango, yksi maailman tunnetuimmista tansseista, kehittyi nykyiseen muotoonsa. Tangon lisäksi asuinalue on tunnettu jalkapallojoukkue Boca Juniorsista ja jalkapallo näkyy voimakkaasti myös katukuvassa. 




Italian, Argentinan ja Espanjan liput. La Bocan alueella on paljon italialaisia vaikutteita



Monissa taloissa oli mielenkiintoisia näköispatsaita koristeina

Buenos Airesin vierailu oli hieno kokemus, mutta en välttämättä haluaisi pidemmän päälle asua siellä. Jostain syystä siellä itselleni tuli hieman turvaton olo, mitä Santiagossa ei enää alkuhämmennyksen jälkeen ole tullut. En todellakaan varmasti tiedä, onko Buenos Aires mitenkään Santiagoa turvattomampi, mutta näin fiilispohjalta sanoisin, että kyllä. Mutta ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista kaupungeista, jossa olen vieraillut!

Grafitti koulun seinällä

Keskellä markkinoita paikalliset päättivät vähän musisoida





tiistai 3. kesäkuuta 2014

Uruguay - Rantoja, rantoja, rantoja!

Helou jälleen! 

Viime blogipäivityksestä on jo sen verran aikaa, että nyt oli pakko taas kirjoittaa juttuja ylös, jotta kaikki ei unohdu. Tällä kertaa kirjoitan reissustamme Uruguayhin. 

Etelä-Amerikassa on yksinkertaisesti liikaa maita, joihin haluaisin matkustaa, koska aika ei riitä reissaamaan joka paikkaan. Onneksi muutama kohde on jo tullut käytyä ja Argetiinan jälkeen suuntasin kavereiden kanssa Etelä-Amerikan kaakkoisosaan, tarkemmin ottaen Uruguayhin. Uruguay on sekä pinta-alaltaan, että asukasluvultaan yksi Etelä-Amerikan pienimmistä valtioista, mutta Uruguayn mielettömän hienot rannat ovat tehneet siitä suositun matkakohteen. Koska Uruguay on pinta-alaltaan pieni, sen sisällä liikkuminen on nopeaa ja vaivatonta. Aloitimme matkamme lentämällä Santiagosta Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon ja oltuamme pari päivää Montevideossa jatkoimme matkaa pitkin Uruguayn rannikkoa. 


Kun astuimme ulos koneesta Montevideossa, luulin jo hetken eksyneeni takaisin Argentiinaan. Ihmiset puhuivat samalla tavalla kuin Argentiinassa ja näyttivät myös samanlaisilta. Chilessä on tottunut näkemään enemmän Etelä-Amerikan alkuperäisasukkailta vaikuttavia ihmisiä tummine hiuksineen ja silmineen, mutta Uruguayssa ihmiset olivat selkeästi pidempiä ja vaaleampia kuin Chilessä. Uruguaylaiset itse ovat sitä mieltä, että he puhuvat täysin eri tavalla kuin heidän länsinaapurinsa Argentiinassa, mutta itse en kyllä huomannut juurikaan eroa näiden kahden valtion asukkaiden puhetavassa. Onneksi en siis lähtenyt yliopistoon lukemaan kielitieteitä, koska olisin varmaan ollut huonoin humanisti ikinä. Enivei, Montevideo oli kaupunkina mielestäni melko tylsä ja väritön. Kävimme tekemässä kaupunkikierroksen, jossa näimme hieman Montevideon vanhaa kaupunkia, mutta muuta nähtävää kaupungissa ei rannan lisäksi juuri ollutkaan. 

Montevideosta suuntasimme Uruguayn toiselle puolelle pieneen rantakylään nimeltä Punta del Diablo. Emme tienneet tuosta kylästä hirveästi ennen kuin menimme sinne ja hämmästyin suuresti kun saavuimme erittäin pieneen kylään. Kun on tottunut asumaan noin kuuden miljoonan ihmisen Santiagossa oli hieman outoa nähdä Punta del Diablon tyhjät, pienet kadut. Saavuimme Uruguayhin syksyn lopulla (eli siis toukokuun alussa), joten turistikausi oli jo ohi. Kesäisin Punta del Diablo täyttyy turisteista (surffareista) ja kylän väkiluku nousee noin kolmeenkymmeneen tuhanteen. Turistikauden ulkopuolella kylän väkiluku on noin tuhat, joten vaihtelu turistikauden ja sen ulkopuolisen ajan välillä on todella suuri. Meitä muiden turistien puuttuminen ei todellakaan häirinnyt, koska saimme nyt rauhassa nauttia rannoista ilman häiriötekijöitä ja kun lämpötilakin pysytteli 20 asteen paremmalla puolella, olivat olosuhteet melko optimaaliset.

Rannoilla ei ollut tungosta

Myöskään teillä ei tarvinnut väistellä vastaantulijoita

Hostellivalinta onnistui tällä kertaa myös todella hyvin. Hostellin työntekijät olivat erittäin ystävällisiä ja perjantai-iltana he tekivät hostellin asukkaille BBQ aterian, mikä oli enemmän kuin olimme uskaltaneet odottaa. Jos siis joku joskus eksyy Punta del Diablon rannoille, voin lämpimästi suositella yöpymistä Diablo Tranquilo nimisessä hostellissa. 


Hostelli oli huikea, vaikka riippukeinuja ei tullut kokeiltua

Punta del Diablon jälkeen suuntasimme vielä toiseen rantakaupunkiin nimeltä Punta del Este. Punta del Este on paljon Diabloa isompi kaupunki ja suositumpi turistien keskuudessa. Tunnelmaltaan se ei kuitenkaan yltänyt Diablon tasolle, vaikka ei niissä rannoissa mitään valittamista ollut. Valitettavasti otin sieltä kuvia vain kamerallani, jonka akku on loppu ja laturi on tietenkin jossain (ehkä Suomessa), joten kuvia ei tähän postaukseen sieltä tule.

Jatkossa päivittelen taas hieman useammin ja kuukauden taukoa päivitysten välillä ei pitäisi enää tulla. Kirjoitettavaa olisi esimerkiksi matkasta Etelä-Chileen sekä Buenos Airesiin, joista molemmat olivat erittäin hienoja reissuja.

Chao chicos!