Valparaíso - kaupunki täyttä taidetta

Viime viikonloppuna lähdimme noin 20 hengen porukalla vierailemaan Santiagon lähellä sijaitsevissa rantakaupungeissa. Ensimmäinen pysäkkimme oli Valparaíso, jonne matka Santiagosta kestää bussilla vain pari tuntia. Lisätietoa Valparaísoksesta voi löytää esimerkiksi wikipediasta. Valparaíso on lyhyesti kuvailtuna kaikkien urbaanista taiteista pitävien unelmakaupunki. Kaupungissa on rakennettu todella ison mäen päälle ja sen korttelit ovat täynnä erilaista luovaa taidetta esimerkiksi grafiittien muodossa. Näitä grafitteja yms. on siis talojen seinissä, ovissa, muureissa ja ylipäätään joka paikassa, jossa on edes hieman tilaa piirtää. Koska kuvat on kivoja niin seuraavaksi seuraa kuvakokoelma Valparaísoksen erilaisista taideteoksista: 

Tämä talo oli tehty laivan muotoon ja tässä on sen keula

Valparaísoksen lisäksi kävimme myös toisessa lähellä sijaitsevassa rantakaupungissa nimeltä Viña del Mar. Valitettavasti sää ei suosinut meitä ja auringon ollessa pilvessä, ei rannalla tullut aikaa vietettyä. Viña del Mar on Valparaísosta huomattavasti modernimpi kaupunki ja taideteokset loistivat poissaolollaan. Itse pidin Valparaísosta hieman mielenkiintoisempana kaupunkina, mutta myös Viña del Mar oli mielenkiintoinen ja ainakin tuli nähtyä Tyynimeri eli siis Tyyni valtameri. 

Kukista tehty kello, joka jopa toimi

Joku vanha linnake, jossa kävimme vierailemassa

Ensimmäinen reissu Santiagon ulkopuolelle on nyt tehty ja eihän siinä kestänyt kuin kuukausi. Toivottavasti seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa ihan näin kauan. Huhtikuussa mahdollisesti menemme jollakin porukalla käymään Argentinassa ja odotan tuota reissua jo innolla. 

Chau!

Chilen kulttuuri osa 1: Santiagon metrot ja puistot

Pyrin aika ajoin kirjoittamaan Chilen kulttuuriin liittyvistä asioista, jotka poikkeavat suomalaisesta kulttuurista tai ovat muuten vain mielestäni mainitsemisen arvoisia. Ensimmäiseksi kirjoitan Chilen pääkaupungin, Santiagon, metroista sekä puistoista. 

Santiagossa metrojärjestelmä on mielestäni hyvä ja yksinkertainen. Viisi eri metrolinjaa kattavat melko laajan alueen keskustassa ja sen lähettyvillä ja matkustaminen metrolla on myös melko halpaa ja helppoa. Metroja kulkee noin viiden minuutin välein ja ainoastaan pahimpina ruuhka-aikoina metrot ovat todella täynnä, joten normaalisti ei kyytiä ei tarvitse kauan odottaa, vaan metroissa on aina tilaa. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että useimmilla Santiagon metroasemilla on paikallista taidetta grafiittien ja seinämaalausten muodossa. Jokaisella asemalla nämä taideteokset ovat hieman erilaisia: 

Santiagossa on muutenkin paljon erilaista urbaania taidetta ympäri kaupunkia ja Suomesta poiketen nämä taideteokset ovat usein erittäin tyylikkäitä.

Santiagon keskustassa sijaitsevan kulttuurikeskuksen takapiha

Yksi Santiago de Chilen hyvistä puolista on sen kauniit ja hyvin hoidetut puistot sekä muut viheralueet. Puistoja kastellaan joka päivä ja niiden kunnosta huolehditaan erittäin hyvin. Ihmiset viettävätkin kesällä paljon aikaa puistoissa ja varsinkin koiraihmisille Santiago on erittäin mieluinen kohde. Koirat saavat juoksennella puistoissa melko vapaina ja se ei tunnu ihmisiä häiritsevän.

Koiria siis vilisee Santiagossa, mutta kaikilla niistä ei ole omistajaa. Täällä on siis todella paljon kulkukoiria, koska paikalliset usein ottavat koiran vain esimerkiksi kesäksi ja hylkäävät sen syksyn tullessa kadulle. Onneksi suurin osa näistä kulkukoirista on erittäin leppoisia ja niistä ei ole harmia. Nämä koirat saattavat lähteä isomman ihmisjoukon mukaan tavallaan saattamaan heitä, mutta sisälle taloihin he eivät tule. Olen kuitenkin kuullut, että nämä koirat voivat joskus hyökätä ihmisten kimppuun, joten liian läheistä tuttavuutta en aio näiden karvaturrien kanssa tehdä. 

Yliopistomeininkiä

Viime viikolla meillä oli yliopiston orientaatioviikko, joka tarkoitti sitä, että keskiviikosta perjantaihin meidän yliopiston vaihto-opiskelijat kerääntyivät yhteen ja meidät jaettiin eri tutor-ryhmiin. Mun tutor-ryhmässä on paljon erilaista väkeä eripuolilta maailmaa, joten pääsen hyvin tutustumaan eri maiden kulttuureihin. Olemme käyneet ryhmämme kanssa tutustumassa Santiagoon ja tykkään siitä, että ryhmässämme on myös mukana paljon paikallisia, jotka tuntevat kaupungin. Puhumme ryhmämme kanssa käytännössä  pelkästään espanjaa, joten sitäkin on pakko oppia samalla, mikä on erittäin positiivinen asia. En vielä ole läheskään tyytyväinen omaan espanjankielentaitooni, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa parane. Pientä edistystä on jo havaittavissa, mutta yhä varsinkin kun on reagoitava nopeasti, teen todella paljon kielioppivirheitä. 

Tällä viikolla alkoi myös yliopiston luennot ja päädyin valitsemaan kolme kauppakorkeakoulun kurssia ja yhden espanjankielen kurssin. Yliopistossani voi tosin lisätä ja pudottaa kursseja vielä parin viikon ajan, mikä on mielestäni todella hyvä systeemi, koska nyt voin hieman kokeilla, mitkä kurssit sopivat minulle parhaiten. Valitettavasti täällä kursseilla on lähes aina 80% läsnäolopakko, mikä hankaloittaa hieman reissaamista, mutta eiköhän opettajat tuosta rajasta hieman jousta. Täällä koulunkäynti on muutenkin hieman erilaista kuin Suomessa ja tuntuu siltä, kuin olisi palannut yläasteelle, koska luennoilla käymistä seurataan ja opettajat vaativat, että pitää esimerkiksi lukea tietyt asiat ennen seuraavaa tuntia. Itse tykkään enemmän vapaammasta opiskelusta, joten pidemmän päälle tämäntyylinen opiskelu voisi olla rasittavaa. 

Kauppakorkeakoulun kampuksella on oma jalkapallokenttä

Suomi edustettuna meidän kampuksella

Viime viikolla kävin reippailemassa ja kiipesin San Cristóbal -kukkulalle, joka sijaitsee lähellä Santiagon keskustaa. Kukkula on hieman alle 900 metriä korkea ja sen varrella on kaikenlaista aktiviteettiä eläintarhasta lähtien. Kävelymatka huipulle kesti noin puoli tuntia, mutta en todellakaan pitänyt kiirettä vaan fiilistelin maisemia. Kukkula on tunnettu nähtävyys Santiagossa ja paikalliset käyvät siellä usein esimeriksi lenkkeilemässä tai pyöräilemässä (aina välillä sai väistää kun joku paikallinen laski pyörällä jyrkkää mäkeä alas.) Kun pääsin huipulle niin siellä oli jonkinlainen tilanne päällä. Menossa oli jumalanpalvelus ja Venezuelan lippuja oli joka paikassa. Jumalanpalveluksen jälkeen siellä haastateltiin jotain naista Venezuelan tilanteesta ja siinä ympärillä oli aika paljon jengiä. Itse tyydyin turistimaisen kasuaalisti ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia, vaikka ne haastattelijat varmasti olis halunnu kuulla myös mun mielipiteen Venezuelan tilanteesta. 

San Cristóbal on myös hyvä paikka käydä rennosti esimerkiksi piknikillä kavereiden kanssa tai muuten vaan seikkailemassa. Maisemat ovat hienot ja kukkulaa ympäröivästä kasvillisuudesta pidetään hyvää huolta (joka puolella on kastelukoneita, jotka ruiskuttavat vettä ympäristöön), joten uskon että tulevaisuudessa tulee kiivettyä vielä ainakin pari kertaa tuonne vuorelle nauttimaan esimerkiksi vapaapäivästä. 

Tästä ne hullut pyöräilijät laski alas

Huipulta oli hyvät näköalat Santiagoon

Patsas kukkulan huipulla

Vaikka koulu nyt alkaa, niin mielenkiinto on enemmänkin matkustamisessa ja kulttuuriin tutustumisessa. Suunnitelmissa on reissut läheisiin rantakaupunkeihin sekä Etelä-Chileen. Lisäksi tällä viikolla pitää käydä näyttämässä chileläisille gringoille, miten suomalaiset tanssii salsaa ja tavoitteena on tietenkin dominoida tanssilattiaa täysin.

Chileläistä viiniä ja kalaa

Taas on viikko takana Chilessä ja tuntuu jo siltä, että alan pikkuhiljaa tottumaan tähän meininkiin. Tällä viikolla tavoitteena oli saada pakolliset asiat poliisin ja muiden viranomaisten kanssa hoidettua. Kaikki hoitui onneksi melko helposti ja poliisisetä puhui jopa melko hyvää englantia, joten meitsi ei joutunut vahingossa putkaan, vaan sain todistuksen jolla pystyn oleskelemaan täällä Chilessä. Onnistuin myös jotenkin läpäisemään FBI -tasoa olevan tarkastuksen, jotta saan todennäköisesti ensi kuussa (näistä Chilen aikatauluista ei ikinä tiedä) chileläisen henkilökortin ja sitten on ehkä vähän helpompi tulla toimeen poliisin kanssa, mikäli tarvetta on. Chileläinen poliisi on melko laadukas, koska he ovat mielestäni tehokkaita ja toisin kuin monessa muusa Etelä-Amerikan maassa, heitä ei tarvitse lahjoa. 

Chilen ratsupoliisit särmänä

Tällä viikolla ehdin jo hieman enemmän tutustua chileläiseen ruokailukulttuuriin.Kävin chileläisen ja espanjalaisen kämppiksen kanssa syömässä perulaisessa ravintolassa ja söin siellä Ceviche annoksen. Ceviche tarkoittaa siis annosta, jossa on raakaa kalaa pieninä paloina ja sen lisäksi esimerkiksi salaattia, riisiä yms. Kalana on usein Reineta, jota saa Chilen rannikolta. Eilen espanjalainen kämppikseni esitteli minulle lisää chileläistä ruokakultturia kun kävimme viinikaupassa ja pienellä torilla ostamassa kasviksia yms. Chileläinen viinikauppa oli mielenkiintoinen kokemus, koska siellä oli todella paljon erilaisia viinejä ympäri maailmaa. Suurin osa viineistä oli chileläisiä, mutta myös espanjalaisia ja ranskalaisia oli vaihtoehtoina. Myyjä esitteli minulle erilaisia viinejä ja ymmärsin ehkä puolet siitä mitä hän minulle sanoi, joten päätin vain luottaa hänen ammattitaitoonsa ja ostaa ne viinit, mitä hän suositteli. Ostin yhden pullon punaviiniä ja yhden pullon valkoviiniä ja ne maksoivat yhteensä noin 13 euroa. Chilessä viiniä myydään myös tavallisissa marketeissa ja niiden hinta vaihtele siellä parista eurosta muutamaan kymppiin. Tulevaisuudessa voisin kirjoittaa enemmänkin Chilen viinikulttuurista, kunhan ehdin asiaan hieman tutustua. Mitään viinihifistelyä tässä blogissa en kuitenkaan harrasta, koska se ei minua kiinnosta. 

Viinikauppa, muchos vinos

Chileläistä valkoviiniä sekä punaviiniä

Kävimme siis myös torilla, jossa myytiin paljon erilaisia kasviksia ja hedelmiä sekä tuoretta kalaa. Kämppikseni osti paljon erilaisia hedelmiä ja vihanneksia sekä kalaa. Itse tyydyin tällä kertaa ostamaan vain Reineta-kalaa, mutta ensi kerralla ajattelin kokeilla erilaisia hedelmiä. Tuo kyseinen tori on siis auki ainoastaan lauantaiaamuisin, mutta onneksi se on noin 200 metriä asunnoltamme, joten matka sinne ei ole pitkä. 

Yksi lukuisista myymälöistä torilla

Ensi viikon keskiviikkona alkaa orientaatiojakso yliopistolla joka kestää perjantaihin asti. Koulusta itselläni ei ole vielä suuria odotuksia ja en ole vielä edes valinnut kursseja vaan ne valitaan vasta orientaatiojaksolla. Kampukseni sijaitsee noin 25 minuutin kävelymatkan päässä, mutta voin liikkua sinne myös bussilla tai metrolla, jos haluan. Seuraavassa kirjoituksessa on siis varmasti jo enenmmän opiskeluun liittyvää asiaa mukana. 

Tanssiesitys kadulla, johon törmäsin kävellessäni keskustassa