Helou jälleen!
Viime blogipäivityksestä on jo sen verran aikaa, että nyt oli pakko taas kirjoittaa juttuja ylös, jotta kaikki ei unohdu. Tällä kertaa kirjoitan reissustamme Uruguayhin.
Etelä-Amerikassa on yksinkertaisesti liikaa maita, joihin haluaisin matkustaa, koska aika ei riitä reissaamaan joka paikkaan. Onneksi muutama kohde on jo tullut käytyä ja Argetiinan jälkeen suuntasin kavereiden kanssa Etelä-Amerikan kaakkoisosaan, tarkemmin ottaen Uruguayhin. Uruguay on sekä pinta-alaltaan, että asukasluvultaan yksi Etelä-Amerikan pienimmistä valtioista, mutta Uruguayn mielettömän hienot rannat ovat tehneet siitä suositun matkakohteen. Koska Uruguay on pinta-alaltaan pieni, sen sisällä liikkuminen on nopeaa ja vaivatonta. Aloitimme matkamme lentämällä Santiagosta Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon ja oltuamme pari päivää Montevideossa jatkoimme matkaa pitkin Uruguayn rannikkoa.
Kun astuimme ulos koneesta Montevideossa, luulin jo hetken eksyneeni takaisin Argentiinaan. Ihmiset puhuivat samalla tavalla kuin Argentiinassa ja näyttivät myös samanlaisilta. Chilessä on tottunut näkemään enemmän Etelä-Amerikan alkuperäisasukkailta vaikuttavia ihmisiä tummine hiuksineen ja silmineen, mutta Uruguayssa ihmiset olivat selkeästi pidempiä ja vaaleampia kuin Chilessä. Uruguaylaiset itse ovat sitä mieltä, että he puhuvat täysin eri tavalla kuin heidän länsinaapurinsa Argentiinassa, mutta itse en kyllä huomannut juurikaan eroa näiden kahden valtion asukkaiden puhetavassa. Onneksi en siis lähtenyt yliopistoon lukemaan kielitieteitä, koska olisin varmaan ollut huonoin humanisti ikinä. Enivei, Montevideo oli kaupunkina mielestäni melko tylsä ja väritön. Kävimme tekemässä kaupunkikierroksen, jossa näimme hieman Montevideon vanhaa kaupunkia, mutta muuta nähtävää kaupungissa ei rannan lisäksi juuri ollutkaan.
Montevideosta suuntasimme Uruguayn toiselle puolelle pieneen rantakylään nimeltä Punta del Diablo. Emme tienneet tuosta kylästä hirveästi ennen kuin menimme sinne ja hämmästyin suuresti kun saavuimme erittäin pieneen kylään. Kun on tottunut asumaan noin kuuden miljoonan ihmisen Santiagossa oli hieman outoa nähdä Punta del Diablon tyhjät, pienet kadut. Saavuimme Uruguayhin syksyn lopulla (eli siis toukokuun alussa), joten turistikausi oli jo ohi. Kesäisin Punta del Diablo täyttyy turisteista (surffareista) ja kylän väkiluku nousee noin kolmeenkymmeneen tuhanteen. Turistikauden ulkopuolella kylän väkiluku on noin tuhat, joten vaihtelu turistikauden ja sen ulkopuolisen ajan välillä on todella suuri. Meitä muiden turistien puuttuminen ei todellakaan häirinnyt, koska saimme nyt rauhassa nauttia rannoista ilman häiriötekijöitä ja kun lämpötilakin pysytteli 20 asteen paremmalla puolella, olivat olosuhteet melko optimaaliset.
 |
Rannoilla ei ollut tungosta |
 |
Myöskään teillä ei tarvinnut väistellä vastaantulijoita |
Hostellivalinta onnistui tällä kertaa myös todella hyvin. Hostellin työntekijät olivat erittäin ystävällisiä ja perjantai-iltana he tekivät hostellin asukkaille BBQ aterian, mikä oli enemmän kuin olimme uskaltaneet odottaa. Jos siis joku joskus eksyy Punta del Diablon rannoille, voin lämpimästi suositella yöpymistä Diablo Tranquilo nimisessä hostellissa.
 |
| Hostelli oli huikea, vaikka riippukeinuja ei tullut kokeiltua |
Punta del Diablon jälkeen suuntasimme vielä toiseen rantakaupunkiin nimeltä Punta del Este. Punta del Este on paljon Diabloa isompi kaupunki ja suositumpi turistien keskuudessa. Tunnelmaltaan se ei kuitenkaan yltänyt Diablon tasolle, vaikka ei niissä rannoissa mitään valittamista ollut. Valitettavasti otin sieltä kuvia vain kamerallani, jonka akku on loppu ja laturi on tietenkin jossain (ehkä Suomessa), joten kuvia ei tähän postaukseen sieltä tule.
Jatkossa päivittelen taas hieman useammin ja kuukauden taukoa päivitysten välillä ei pitäisi enää tulla. Kirjoitettavaa olisi esimerkiksi matkasta Etelä-Chileen sekä Buenos Airesiin, joista molemmat olivat erittäin hienoja reissuja.
Chao chicos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti