Mendoza

Huhtikuun lopulla kaverini viisumi oli menossa umpeen, joten saimme hyvän tekosyyn lähteä käymään Chilen rajojen ulkopuolella. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Mengoza, joka oli sijainniltaan optimaalinen valinta. Mendoza siis sijaitsee Argentinan länsipuolella ja bussimatka Santiagosta Andien yli Mendozaan kestää vain noin seitsemän tuntia, ruuhkasta riippuen. Oletin, että tuollaiselle noin seitsemän tunnin reissulle oltaisiin lähdetty mahdollisesti jopa kaksikerroksisella bussilla, jotka ovat täällä Chilessä melko yleisiä pidemmillä reissuilla. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun paljastui, että menopelissämme oli noin kymmenen istumapaikkaa ja esimerkiksi vessasta ei ollut tietoakaan. Noh, onneksi se bussi ei sentään hajonnut matkalle, joten saavuimme perille ilman vaikeuksia. Bussin ikkunasta oli kiva fiilistellä Andien komeita vuoristomaisemia, joten nukkuminen jäi ainakin itselläni melko vähälle tuolla bussimatkalla. 

Kartalla kaupunkien (Santiago ja Mendoza) välimatka näyttää todella pieneltä, mutta Andien ylittäminen ei käy hetkessä.  

Mendoza ei ole mikään kovinkaan iso kaupunki, asukkaita on kaupunkialueella vain vähän yli satatuhatta, mutta koko metropolialue huomioiden asukasluku kohoaa jopa miljoonaan. Joka tapauksessa kyseessä ei siis ole mikään turistirysä ja suurin osa turisteista Mendozassa onkin joko Chileläisiä, jotka tulevat sinne halvalle lomalle tai ulkomaalaisia reissaajia, jotka matkustavat joko Chilestä Argentinaan tai päinvastoin.

Mendozassa päätimme lähteä puoli päivää kestävälle viinitourille, joka vei meidät kolmen eri viinitilan kautta jännittävään olutkapakkaan. Viinitiloilla meille esiteltiin viinien valmistusprosessia ja esittelijät osasivat asiansa sekä englanniksi, että espanjaksi. Esittelykierrosten jälkeen saimme maistella eri viinejä ja esittää, että jopa ymmärsimme niistä jotain. Itsehän en viineistä juuri mitään ymmärrä, mutta tavoitteena olisi, että tämän reissun jälkeen osaisin ainakin sujuvasti väittää ymmärtäväni niistä jotain. Mielenkiintoista tässä viinitourissa oli myös se, että teimme sen polkupyörillä. Itselläni ei täällä Santiagossa ole polkupyörää, joten oli mukava pitkästä aikaa päästä polkemaan, vaikka tienvierustalla polkeminen ei aina mitenkään kovin mukavaa ole. 

Ikä on vaan numero. 

Muutama rypäle. 

Viinireissun jälkeen täytyi tietenkin myös käydä kokeilemassa Argentiinan kuuluisat gillisafkat. Mendozassa on monta eri ravintolaa, joissa voi käydä nauttimassa grilliherkkuja ja tällä kertaa valintamme osui "kalliiseen Pepeen" (Ravintolan nimi siis oli "Caro Pepe"). Pakko kyllä sanoa, että Argentiinassa osataan kokata ja tuo ravintola oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Onneksi käyn vielä toisen kerran Argentiinassa, tällä kertaa tosin Buenos Airesissa, joten pääsen vertailemaan, ovatko grilliruoat siellä yhtä hyviä kuin Mendozassa.

Jätkät vähän grillaa.